Suomalaiset tuotosseurantalehmät kirivät uuteen tuotosennätykseen – haasteellisessa ajassa korostui maitoyrityksen johtaminen

05.04.2016

Mediatiedote 5.4.2016
ProAgria Keskusten Liitto

Toimintaympäristön muutosten johdosta viime vuosi oli maitoyrityksille haastava. Maidon hinta ilman jälkitiliä laski edellisestä vuodesta 6,4 senttiä eli noin 15 %. Tuottajahinnan lasku pudotti maitoyritysten liikevaihtoa kymmeniä tuhansia euroja yrityksen koosta riippuen. – Muuttuvassa toimintaympäristössä pärjäävät yritykset, joiden toiminnan suunta ja siitä johdetut tavoitteet sekä arjen tekeminen ovat kunnossa. Jatkavien maitoyrityksen pitää pyrkiä keinoin sopeutua muuttuviin olosuhteisiin keskittymällä asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Näitä ovat oman osaamisen kehittäminen, tuotantopanosten tehokas käyttö, nopea päätösten teko ja muutosten käytäntöön vieminen. Erot yritysten tuloksissa johtuvat monesti johtamisesta. Rahat eivät lisäänny laskemalla, vaan arjen töissä on tehtävä oikeita valintoja, sanoo palveluryhmäpäällikkö Henna Mero ProAgria Keskusten Liitosta.

ProAgrian asiantuntijapalvelujen avulla on saavutettu merkittäviä tuottavuusloikkia maitotilojen tuloksissa. – Seurantatietojemme mukaan esimerkiksi pohjoissavolaisilla maitotiloilla, jotka hyödynsivät ProAgrian tuotanto- ja talouspalveluja monipuolisesti, oli lehmien keskituotos korkeampi ja maidontuotantokustannus alhaisempi kuin muilla tiloilla. Myös ProAgrian benchmarking-pienryhmätoiminnalla on saavutettu nopeita tulosparannuksia, kun pienryhmän jäsenet ovat innostuneet toistensa kannustamana kehittämään arjen tekemistä, kertoo Mero.

Uusi aikakausi alkoi lypsykarjan tuotosseurannassa vuonna 2015

Uudistunut Tuotosseuranta tarjoaa jäsenilleen enemmän mahdollisuuksia koelypsyjen jaksotukseen, uusia palveluja näytteenottoon ja tiedon tallennukseen sekä uusia raportteja ja tunnuslukuja tiedon hyödyntämiseen. – Tuotosseurannan tiedon laadunseuranta on nykyään ajantasaista ja se mahdollistaa ensi kertaa sen, että tuotosseurannan tilastot sisältävät vain niiden karjojen tiedot, joiden tulokset on kerätty Tuotosseurannan ohjesäännön mukaisesti. Tuloksien jatkuva mittaaminen, seuraaminen ja analysoiminen tukevat yrityksen kehitystä, sanoo kehityspäällikkö Sanna Nokka ProAgria Keskusten Liitosta.

Keskituotos kohosi uuteen ennätykseen – taloutta paikattiin keskituotoksen nostolla

Tuotosseurantakarjojen lypsylehmät ylsivät 9 438 kg keskituotokseen. Keskimäärin tuotosseurantatilan lehmä tuotti 330 kg valkuaista ja 404 kg rasvaa. Tuotosseurantakarjoissa maitotuotos on yli 2 000 kg suurempi, kuin tuotosseurantaan kuulumattomissa karjoissa. Karjakoko jatkoi tasaista kasvuaan. Tuotosseurantakarjassa oli keskimäärin 39,4 lehmää, joka on kaksi lehmää enemmän, kuin edellisvuonna. Tuotosseurannan ulkopuolisissa karjoissa on keskimäärin 26,5 lehmää. Maidon tuottajahinnan laskua on kompensoitu nostamalla lehmäkohtaista tuotosta. Tuotoksen nousu on saatu aikaiseksi monen tekijän kautta. Poikimaväli lyheni edellisvuoteen verrattuna kaksi päivää, ollen 413 päivää, siemennysten määrä 1,94 kpl/poikiminen pysyi samana. Lisäksi nuorkarjan kasvatukseen on panostettu enemmän ja hiehoja siemennetty nuorempina.  

– Tämä on juuri sitä kehitystä, jota olemme yhdessä asiakkaiden kanssa halunneet viedä eteenpäin. Ensimmäisen kerran suomalaisissa tuotosseurantakarjoissa on enemmän sellaisia lehmiä, jotka ovat poikineet ensimmäisen kerran 24 kuukauden ikäisinä, kuin sellaisia, jotka ovat poikineet yli 27 kuukauden ikäisinä. Tulosten mukaan ensikoiden, jotka poikivat 24-25 kuukauden ikäisenä, elinikäistuotos on korkeampi, kuin nuorempana tai vanhempana poikineiden. Kahden vuoden poikimaikää kannattaa tavoitella huolehtimalla nuorkarjan olosuhteista, tarpeiden mukaisesta ruokinnasta ja kiimanseurannasta, sanoo Nokka.

Parempi tuotos saatu aikaan kotoisilla rehuilla

Tuotosseurantatilojen rehunkulutuksen seurantatietojen mukaan säilörehun osuus ruokinnassa kasvoi edelleen hieman. Säilörehun osuus on noin puolet kokonaisrehuannoksesta. Väkirehujen osuus pysyi ennallaan ollen 45 %. – Säilörehun keskimääräinen laatu parani edellisvuosiin verrattuna. Vaikka poikkeuksellinen kesä alensi erityisesti säilörehun valkuaispitoisuutta, rehun parempi sulavuus kompensoi sitä hyvin, kertoo kehityspäällikkö Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitosta.

Maidon valkuaispitoisuus laahasi syksystä alkaen edellisvuotta alhaisemmalla tasolla, mutta maitotuotokset pysyivät hyvällä tasolla. – Pudonneeseen maidon valkuaispitoisuuteen kannattaa syytä hakea enemmänkin energiaruokinnasta kuin valkuaisen puutteesta. Maidon alhaisemmat ureapitoisuudet ja lähes saman suuruinen maitotuotos kertovat tehokkaammasta valkuaisen hyväksikäytöstä maidontuotannossa, sanoo Huhtamäki.

Maidon tuottajahinnan lasku näkyy ostorehukustannuksissa

Ostorehujen osuus oli keskimäärin 33 % rehuannoksesta. Ostorehukustannus tuotettua maitolitraa kohden laski noin 5 % edellisvuodesta. Syötyä rehun kuiva-ainekiloa kohden lehmät tuottivat keskimäärin 1,40 EKM-maitokiloa. Hyvä tuotoksinen lehmä, optimaalisella vuoden poikimavälillä muuntaa rehut tehokkaammin maidoksi. – Suosittelemme kiinnittämään huomiota rehun hyväksikäyttöön. Siinä meillä on vielä parantamisen varaa. Yhtenä tehokkuuden mittarina voisi jatkossa seurata lypsyssä olevien lehmien keskimääräistä tuotantokauden pituutta. Se kuvaa, kuinka tasaisesti ympäri vuotta lehmät karjassa poikivat ja onko lypsykauden pituus ideaali. Keskiarvon tulisi olla 170 päivää. Lypsykausia ei tulisi turhaan venyttää, silloin jää osa tuotoksesta saamatta, Huhtamäki sanoo.

Alkuvuodesta lanseeratun Ruokintakartoituksen avulla on helppo selvittää karjan ruokinnan biologinen ja taloudellinen tehokkuus. Palvelussa asiakas saa ruokinnan oikeellisuudesta kertovat laskelmat, jotka käydään läpi asiantuntijan kanssa navettakäynnillä ja mietitään yhdessä keinoja tuottavuuden kehittämiseksi.

Maitotilojen kannattavuus heikkeni maidon hinnan laskun myötä 

Maidon alentunut hinta heikensi maitotilojen kannattavuutta olennaisesti. Vaikka maitotilat onnistusivat pienentämään kustannuksia noin 3 senttiä litraa kohden edellisiin vuosiin verrattuna, maidon tuottajahinnan lasku oli paljon suurempi. – ProAgrian tietopankkitietojen mukaan maidon nettotuotantokustannukset olivat keskimäärin 43,7 snt/litra ja maidon myyntitulot olivat jälkitilit huomioon ottaen 38,7 snt/litra. Yrittäjän tappio oli 5 senttiä litraa kohden. Kustannusten lasku perustui erityisesti pienempiin työ- ja ostorehukustannuksiin, joiden muutos puolestaan perustui tilakoon kasvuun. Karjakoko nousi 52 lehmästä 60 lehmään. Myös lannoite- ja polttoainekulut olivat hieman pienemmät kuin vuonna 2014, kertoo talouspalvelujen kehityspäällikkö Ari Enroth ProAgria Keskusten Liitosta.

Kannattavuuskertoimella mitattu kannattavuus on ollut tähän mennessä lasketuissa maitotilojen tulosanalyyseissä keskimäärin 0,7.  Kannattavuus oli selvästi heikompi kuin viime vuosina. Kannattavuuskertoimen ennustetaan vielä putoavan laskennan edistyessä 0,6:een. Kuluvan vuoden kannattavuus säilyy heikkona, koska maidon hinta ja tuotantokustannukset ovat pysyneet tähän mennessä edellisen vuoden tasossa. Kannattavuuskerroin on vaihdellut 0,83-1 viimeisen neljän vuoden aikana.

Talouden hallinta ja budjetointi ovat korostuneet maitotilojen johtamisessa erityisesti, kun maidon hinnan laskun lisäksi maatilat ovat joutuneet sopeutumaan maataloustukien määrien ja maksuaikataulujen muutoksiin. – Kassabudjetoinnilla varmistetaan, että laskut saadaan hoidettua ajallaan. Osalla tiloista joudutaan turvautumaan lainojen lyhennysten lykkäyksiin. ProAgrian asiantuntijat auttavat yrittäjiä kannattavuuden parantamisessa ja maksuvalmiuden hallinnassa, jotta rahat saadaan riittämään, sanoo Enroth.

Satotason nostolla tuotantokustannukset kuriin

Panostaminen korkeaan satotasoon ja laatuun kannattaa, sillä se tehostaa toimintaa ja mahdollistaa merkittävät säästöt karjan ruokinnassa. – Keskimäärin säilörehunurmen satotaso on ollut 6 054 kg ka/ha, vaikka pelloista olisi mahdollista korjata merkittävästi korkeampia nurmisatoja tinkimättä laadusta. Viljelykustannuksia alennettaessa on tärkeää ottaa huomioon, että korkea säilörehunurmen satotaso on useimmiten edullisin tuotantotapa, kertoo huippuosaaja Anu Ellä ProAgria Länsi-Suomesta.

Tulokset ja tapojen vertailu nurmipienryhmissä oleellisessa roolissa

Säilörehunurmen keskisato oli 9 060 kg ka/ha ProAgria Länsi-Suomen 51 nurmipienryhmätilalla vuonna 2015. Edellisenä vuonna, kasvuoloiltaan täysin erityyppisenä kasvukautena, keskisato nurmiryhmissä oli 8 400 kg ka/ha. Keskimääräistä selvästi korkeampaan satotasoon vaikuttivat pienryhmätoiminnan aikaansaamat toiminnan positiiviset muutokset. – Kasvustoja havainnoidaan säännöllisesti ja satotasoja mitataan. Omat toimintatavat kyseenalaistetaan säännöllisesti ja vertaillaan tuloksia muiden kanssa. Päätösten teossa tukena on muiden aktiivisten pienryhmätilojen kokemukset, sanoo Ellä.

Pienryhmätiloista 81 % käyttää nurmipalkokasveja säilörehunurmillaan, joka on selvästi enemmän kuin koko Suomessa keskimäärin. Yli viisi kasvilajia nurmen perustamisseoksessa on 74%:lla tiloista. Kylvöjälkeä on muutettu rivimäisestä hajakylvömäiseen ja perustamistavan osalta kokoviljasäilörehun osuus on lisääntynyt.
– Viljelykiertoa nopeuttamalla ja täydennyskylvöllä on varmistettu tiheys kasvustossa myös viimeisen satovuoden nurmilla. Ravinteiden ottoa tarkastellaan pienryhmätiloilla kokonaisuutena ottaen huomioon maan kasvukunnon ja kasvustoissa todellisuudessa kasvavien kasvien merkitys. Vain typpilannoitusta alennetaan typensitojakasvien käytöllä. Tasapainoinen lannoitus varmistetaan käyttämällä syväjuurisia kasveja sekä analysoimalla ravinteiden ottoa myös kivennäisanalyyseistä, kertoo Ellä.

Rehunkorjuussa pienryhmien tiloilla käytetään yleisimmin urakoitsijaa.  Koneyhteistyötä tekee myös moni tiloista. Pyöröpaalauksen ohella ajosilppuri on yleisin korjuuketjuista.  Nurmen perustamisessa vihantarehuherne ja härkäpapu kokoviljasäilörehuna ovat selvästi lisänneet suosiotaan. Kasvilajeista nurmiseoksessa 10 tn ka/ha tiloilla on käytössä keskimäärin 5,9 eri lajia, joista suosituimmat olivat timotei ja nurminata. Englanninraiheinän osuus on selvästi lisääntynyt ja se oli viime vuonna mukana 67%:lla korkeimman satoluokan tiloista. Ruokonataa käytti 92 %, apiloita 70 % ja mailasia 40 % näistä tiloista.  

Yli 10 tn ka/ha keskisadon saavuttaneilla pienryhmätiloilla otettiin keskimäärin kolminkertainen määrä säilörehuanalyysejä muihin verrattuna. Korkeimman satoluokan tiloilla myös maidon keskituotos oli keskimääräistä korkeampi ja säilörehun D-arvo, raakavalkuainen sekä syönti-indeksi olivat samanaikaisesti hyvällä tasolla. – Säilörehutuloksiltaan parhailla tiloilla korostuu tilan johtaminen, kokonaisuuden hallinta ja kiinnostus jatkuvaan oman toiminnan kyseenalaistamiseen, sanoo Ellä.

Lisätietoja

Henna Mero, palveluryhmäpäällikkö, ProAgria Keskusten Liitto, 040 589 6202, henna.mero@proagria.fi

Sanna Nokka, kehityspäällikkö, ProAgria Keskusten Liitto, 040 167 6363, sanna.nokka@proagria.fi

Tuija Huhtamäki, kehityspäällikkö, ProAgria Keskusten Liitto, 040 137 9371, tuija.huhtamaki@proagria.fi

Ari Enroth, kehityspäällikkö, ProAgria Keskusten Liitto, 020 747 2446, ari.enroth@proagria.fi

Anu Ellä, huippuosaaja, ProAgria Länsi-Suomi, 040 180 1260, anu.ella@proagria.fi

Jaa

Artikkelit

Ajankohtaista

Asiantuntijat

Hae asiantuntijaa

Kaikki asiantuntijat

  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.