Huippuosaajat mukana Farmarissa

Koskelan Liisa ProAgria Keski-Pohjanmaalta tässä, terve! Käyn melkeinpä joka kerta Farmari- maatalousnäyttely, sillä samalla reissulla voin yhdistää huvin ja hyödyn sekä näyttelyyn mennessä ja tullessa päästä näkemään ihanaa maalaismaisemaa parhaaseen kesäaikaan. Varhaisimmat kokemukseni näyttelyistä olivat tietysti enemmän sitä huvipuolta; hattaraa, limpparia, jätskiä, niin ja ilmapallo. Nyt vanhemmiten näyttelyt ovat ammattiin kuuluvia, olen joko esittelijä tai alasta kiinnostunut näyttelyvieras. Aina ohjelmassa on ollut johonkin uutuuteen tutustumista sekä lähiruoan napostelua, käden taitojen ihastelua ja tuttavaverkoston kanssa keskustelua. Että olipa taas vahva epäily siitä, että Seinäjoella olisi odotettavissa ainakin koneita, hyvää ruokaa ja tuttuja, mutta myös paljon uusia hyviä juttuja.

Jo saapuessani Seinäjoelle, tuli niin tervetulleeksi toivotetun mielikuva. Kaupunki kukkaistutuksineen näytti ilta-auringossa ja auton klasin takaa katsottuna niin puhtaalta ja kauniilta. Eikä kaduille rantautuminenkaan tuottanut pettymystä. Vastaan tuli vain iloisia ihmisiä Hyvältä näyttää! Ja tunnelma tiistaisen sateen jälkeen ei hivellyt ainoastaan silmiä. Myös nenäefekti liputti reippaasti plussaa: ihanalta tuoksuivat ainakin ne, joita kehtasin nuuskia, eli ilma, kukat ja puut!

Hieman keskeneräisellä näyttelyalueella oli tiistai -iltana normaalia hässäkkää, mutta mitään paniikkia ei näkynyt. Aamulla riensin näyttelyalueelle reippaasti ennen sovittua. Tässä vaiheessa jollakin kulmalla saatettiin pikkuisen jo hermoilla, mutta taas tuli todistettua, että kun viime tippa on keksitty, asiat saadaan riittävän valmiiksi. Näytteilleasettajat ovat osin hyvinkin rutinoituneita ammattilaisia. Yritykset kokoavat joukkonsa joka aamu ja ilta tsemppauspalavereihin, joissa tarkistetaan, että homma toimii. Samalla saadaan välitettyä yleisön antama palaute eteenpäin. Mikäli ilmenee puutteita, annetaan selkeä tehtäväanto, mitä pitää heti korjata ja kuka hoitaa homman valmiiksi.

Ensimmäinen näyttelypäivä startattiin mukavissa poutatunnelmissa, mutta sadekuuroihin varautuen.  Mitenhän tässä käynee? Kestääkö asfaltin ulkopuolinen alue ja kulkuväylät, jotka pitkin ja poikin pujottelevat näyttelyalueella? Reippaat miehet ja naiset olivat vahvistaneet sadekuuroissa paikoin muralle menneen tai heikoimman tiestön osan kantavuutta puuhakkeella ja samallapa tultiin varautuneeksi ennustettuihin tuleviinkin sadekuuroihin.

Toinen jännitysmomentti on sitten se yleisö. Tuleeko riittävästi porukkaa? Miten yleisö kokee näyttelyn ja ovatko antiin tyytyväisiä? Saavatko näytteilleasettajat tavoitteensa toteutumaan? Portit avattiin sovittuun aikaan ja väkeä saapui porteista niin sankoin joukoin, että alkoi tuntua siltä, että tästähän tulee hyvä. Keskiviikon kävijämäärä levisi 17 hehtaarin alueelle siten, että osat osastoista kokivat päivän jopa hieman hiljaisiksi, mutta loppupäivien ihanat ihmismäärät jo tuntuivat osastoilla ja ohjelmien suorituspaikoilla jopa ruuhkana. Saldona oli 101 000 ihmistä, joten kullekin esittelijälle sopivaa kohderyhmää oli liikkeellä. Tyyli kaapata asiakas ihmisvirtauksesta vaihteli, mutta sanoisinpa, että varsin helposti osastoille saatiin porukkaa. Ja hyvin oli saatu myös sitä kökkäväkeä (talkooporukkaa) paikalle. Taas nähtiin, että kun ihmiset lähtevät porukalla hommaamaan, niin johan tapahtuu.  Ja niin olivat emännätkin nätteinä huiveissaan ja ihanat hymyt huulillaan. Kiitos kaffeesta ja ruoasta paremman mielen tuottajat!

Itse olin keskiviikon ja torstain tällä kertaa ProAgrian lihakarjaosastolla, jossa yleisöä piisasi. Oman bisneksensä kehittämisestä kiinnostuneita farmareita liikkui alueella runsaasti. Ja juttua riitti niin, että meinasi ihan asiantuntijan suu kuivua. Pääasiassa puhuttiin ihan asia-asiaa maatalousyrittäjien kanssa ja pohdittiin mm. nurmiviljelyssä onnistumista, liharotujen ominaisuuksia ja selkeiden työohjeiden merkitystä. Välillä toki mietittiin, kuinka paljon leluelukoita mahtuu pieneen karhupurkkiin. On muuten kuulkaas äkkiseltään aika vaikea tietää, montako niitä purkissa on, vaikka siinä ovat ihan silmäin eessä. Tässä vaiheessa ei minulla ole tietoa karhupurkin elukkamäärästä, mutta pitää seurata Farmarin netti- ja somesivuja tältäkin osin.

Keskiviikkona muuten jäi muutamaan otteeseen yläkerrassa hana auki ja saatiin lyhyitä sadekuuroja. Sillä konstin viimeistään saatiin houkuteltua teltta ihan täyteen väkeä ja päästiin paremmin puheille sen toisen kohderyhmän, eli kuluttajien kanssa.  Voi kun olisivat vielä ne meijän Sauli ja Jenni malttaneet käväistä, kun osaston kulmaa jo sivusivat. Olisivat hekin voineet arvata lasipurkin elukkamäärää ja voineet päästä sille kylpylälomalle tai olisivat voineet voittaa toisessa arvonnassa olleen SOP -työohjeen.  Mutta tietäähän sen, että kovin ovat kiireisiä.

On se kyllä mukavaa, kun meillä ProAgriassa otetaan nämä nykymaatalouden haasteet niin tosissaan ja kehitellään monenlaisia, viljelijän työtä ja yrityksen johtamista helpottavia työkaluja. Niin kuin nämä uusimmat SOP – työohjeet, jota auttavat valtavasti arkipäiväisen työn johtamista. Kun tilatasolla rakennetaan oma, selkeä ja ymmärrettävä työohje, pitää olla kyllä melkoisen voimakastahtoinen immeinen, jos tekstin luettuaan ja kuvat katsottuaan silti tekee toisin kuin ohjeissa viisataan.  Onhan se työn tekeminenkin eri helppoa, kun justiinsa tietää, mitä ja miten pitää tehdä. Ja kun vielä on osallistunut työohjeiden laatimiseen, niin on se sitoutuminenkin erilaista. Sitten vaan siunatkoon sitä rahan siivoa, kun tulee tilatasolla tulosta! Ei ole läheskään niin isoja murheita, kun rahat paremmin riittävät elämiseen, olemiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Että helpottaa kummasti itse kutakin ja firmaa, kun ei tule työssä sattumia vaan haluttua laatua.

En esittelijänä ollessani ehtinyt katsoa läheskään kaikkea, mikä kiinnosti.  Kun näytteilleasettaja -luetteloa lueskelin kotona, päätin tulla vielä lauantaina uudelleen. Esim. Areenassa oli niin erinomaisia osastoja ja hyödyllistä tietoa, että viivyin hallissa kolmisen tuntia. Keskustelin mm. MTT:n osastoilla integroidusta kasvinsuojelusta, herbisidiresistenssistä sekä vanhoista puutarhakasveista ja navettateknologiasta. Työterveys ja -turvallisuus sekä työntekijöiden osallistuminen asioiden käsittelyyn puhuttivat Työterveyslaitoksen osastolla samoin kuin riskien arviointi ja hallinta. Nämä ovat tärkeitä asioita, sillä ne vaikuttavat suoraan myös yrityksen tulokseen.  Areenassa kuulin myös vielä Ranchising –toiminnasta, jossa on rakennettu Hyvätuuli-kasvattajille selkeä toimintamalli ylämaan karjan kasvattamisesta aina tuotejalostukseen ja suoramyyntiin asti.

Hyvä ja onnistunut oli tämän vuoden Farmari. Olisi kyllä harmittanut, jos olisi jäänyt väliin. Jollet Sinä päässyt tällä kertaa maatalousnäyttelyyn, muistapas varata vuoden 2015 lomat ajoissa ja merkata kalenteriin heinäkuun alkuun, jotta ”Joensuu Farmari”.   Ja ennen sitä kannattaa hartaasti tuumata ProAgrian asiantuntijoiden kanssa, mihin asioihin teidän yrityksessä kannattaisi panostaa. Tulevaisuus on valoisampi, sillä hyvin suunnitellusta on lyhyempi matka haluttuun tulokseen.

Pidetään yhteyttä! Heippa!

Ps. Seinäjoella en syönyt hattaraa, mutta hyvää lähiruokaa kylläkin. Saimme yhteydenottopyyntöjä työohjeiden laatimiseen. Ostin paidan ja käsin tehdyn puukon. Voitin Suomalaisen kylätoiminnan paidan. Näin mm. BioSampon, rumpupuimurin, El Kaminan, JD BM:n vuodelta 1939, Kullervon, Puman (AVR), vetotraktorin, lypsykarjojen upeat championit, villasian, hevosen kengityksen, Amandan, Don Höglundin ja muita tähtivieraita. Jututin ihania ihmisiä, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Tunnelma oli 10+ ja reissulle asetetut tavoitteet saavutettiin. M.O.T.

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa