Voihan navetan suunnittelu!

Oman navettamme suunnittelu alkoi näin jälkeenpäin ajatellen ainakin riittävän ajoissa, melkein heti edellisen laajennuksen valmistuttua vuosituhannen vaihteessa. Taitaa olla tuttu tarina: nälkä kasvaa syödessä ja tuntuu, että rahkeita riittäisi enempäänkin. Ei sitten muuta kuin rahoitustukihakemus  ja ympäristölupahakemus vetämään.

Mutta-mutta….., siihen se sitten jäikin moneksi vuodeksi. Pelkästään hallinto-oikeuden päätöksiä  ympäristöluvasta olemme odottaneet yhteensä koko projektin aikana yli 30 kuukautta.  Meidän kantturoitten sonnan täytyy olla todellinen ympäristöriski, sillä ilmeisesti alhaisemman riskitason ydinvoimala ja maakaasuputki Itämeren pohjaan saivat lupansa nopeammin. Rahoitustukipäätöksemmekin on antiikin ajalta, vuodelta 2004. On siinä monta kommervenkkiä muistettavana meillä ja hallinnolla, kun toteutusvuosi on 2011. Sen verran ovat systeemit ja ehdot tällä välin muuttuneet.

Olemme pari kertaa elämämme aikana navettaa pykänneet ja totesimme, että itse vasara kädessä työmaalla oleminen on mennyttä aikaa. Navetassa ammuvat reilut 80 lehmää ja sata päätä nuorta karjaa poikimisineen, siemennyksineen, ruokkimisineen, arvatenkin sairasteluineen ja 150 peltohehtaarin lietteen levitykset, kylvöt, rehunteot ja puinnit pitävät huolen oman aikamme kulumisesta sukkelaan. Työmaalta ei kuitenkaan voi välttyä. Välillä toivoisi, vaikkakin homma on vasta alussa, että  Super-Hessu tulisi ja väsäisi tönön pystyyn yön aikana.

Suunnittelua oli helppo ulkoistaa loppuvaiheessa investoivan tilan tukitiimille. Kokemusten kerääminen keskitetysti säästää aikaa ja vaivaa. Tukitiimi osasi esittää myös kiperiä ja typeriä kysymyksiä, kuten onko jatkaja selvillä. Jatkaja! Meillä nuorilla ihmisillä! Tai olimmehan olleet suhteellisen nuoria hankkeen käynnistyessä 7 vuotta aiemmin, nyt kuitenkin 50 häämötti jo uhkaavan lähellä. Perhekokous pystyyn ja ”rakennuslupa” irtosi. Tukitiimille kiitos tästä tyhmästä kysymyksestä! Ilman tuota keskustelua olisimme vain oletuksien varassa.

Tukitiimin jäsenten kanssa heräsi myös keskustelu kotimaisuudesta. Onko meillä tuottajina oikeus vaatia kuluttajilta tuottamamme kotimaisen ruoan ostamista, jos itse vastaavassa tilanteessa kuluttajana  ollessamme emme noudata samaa periaatetta kotimaisen vaihtoehdon suhteen? Seurasi pohdintaa. Päädyimme suomalaisiin rakennusmiehiin ja mahdollisimman useasti kotimaisiin vaihtoehtoihin. Ainakin minimoimme kieliongelmat tällä valinnalla. Kaikkea ei kyllä ole saatavissa suomalaisina versioina, sekin on tiedossa.

Nyt meille on sitten nousemassa suunnitelmien mukaan kahdella käytetyllä lypsyrobotilla varustettu navetta 130 lehmälle, parsia tulee kaikkiaan 160. Navettaan tulee liimapuukaaret, verhoseinät, leveät ruokintapöydät sivuille, ritiläpalkit lantakäytäville ja slalom-lannanpoisto. Katoksi tulee itsekantava, tuulettuva villa-peltielementtikatto.

Suunnitteluvaiheessa kiitämme:

-       ennakkoluulotonta ja kriittistä tukitiimiä
-       joustavaa asiointia pankin ja hallinnon kanssa
-       riittävän pitkää aikaa muutosten kypsymiselle
-       päätöstä toisen käytetyn lypsyrobotin ostamisesta vanhaan navettaan
-       syntyneitten lehmävasikoitten määrää
-       mahdollisuutta reissata meillä ja muualla navetoihin tutustumassa
-       kahta haastavaa ja runsaslumista talvea ratkaisuvalintoja helpottaen

Moitimme:

-       pitkäksi venähtänyttä aikaa ja vanhenemista
-       navetan ahtautta
-       rajoituksia, jotka eivät anna mahdollisuutta toteuttaa parasta vaihtoehtoa
-       kohonneita rakentamiskustannuksia
-       omaa päätoksentekokyvyn puutetta  valintojen suhteen

 
Aloituskokous: paikalla rakennuttaja- Timo ProAgria E-P:lta, sähkösuunnittelija, rakennustarkastaja, palotarkastaja, rakennusurakoitsija, isäntä, emäntä (minkä kokkaamiselta ehti) ja Harri. Jokaisella työmaalla pitäisi olla yksi Harri, jolle voi luottaa työmaan hoidon, kun itse on poissa. Harri, joka osaa, tietää ja hoksaa asiat, taitaa koneiden käytön kuin luomisen työn ja on tinkimättömän työn tekijä. Sihtaa, värkkää, tasoittaa vielä tasoittamisen jälkeenkin, jotta pohja on varmasti tasainen ja miettii yötä myöten ongelmiin ratkaisua. Meilläpäs on Harri, isännän veli, tuhattaituri.

Muista  ottaa vakuutukset kökkäväelle ja  tehdä ilmoitus työsuojelupiirin, jos työmaalla on yhteensä yli kymmenen eri henkilöä eri vaiheissa. Hitto, murskeen- ja maanajajiakin on ainakin yhteensä jo kymmenen. Kuka nämä säädökset keksii? Kaikilla pitäisi olla kuvallinen henkilötodistus työmaalla ollessaan. Mitenkähän meidän tämän kanssa vielä käykään?

Julkaistu 27.04.2011

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa