Mallista oppimisen viikko

Viikko kului ritiläpalkkien asentamisessa ja oikomisessa sekä parsiin tulevan hiekan levittämisessä ja tiivistämisessä. Harrin sanoja lainatakseni: ”on aivan sama onko uusi kone mielettömän iso traktori tai sitten minikaivuri, kuskin hymy on aina yhtä leveä”. Tuollainen lelukaivuri onkin uskomattoman kova kampe hiekan levityksessä. Aina se lapiohommat voittaa.


Taas hymy toppaa korviin

 

Alkuviikosta oli sellaiset työfiilikset, että ei tarvinnut kuin pienen vihjeen lähteä katsomaan toisten navetoista mallia porttivalintoihin, niin kintaat tippuivat justiinsa. Työvire oli siis hyvin lähellä nollaa. Sateli niin sopivasti, ettei rehuntekokaan onnistunut ja rakennusmiehet olivat lomalla, siispä kohti Vimpeliä ja Hyvinkäätä. Miksi sen lukittavan etuaidan valinnankin pitää olla niin monimutkaista? Kuinka korkealle sijoitetaan, pilarien väliin vai etupuolelle sijoitettuna, 70 vai 75 sentin syöntivälillä varustettuna?  Ja ne portit! Mihin suuntaan kääntyvät, kuinka järeät, kuinka toimivat, mihin sijoitettuna?

Olemme vierailleet useissa navetoissa monilla eri reissuilla. Aina niiltä reissuilta on jäänyt mukaan jotakin opittua, ellei hyvää niin pahaa. Viime viikolla taas huomasimme sen tosiasian, että vierailuilla eri navetoissa huomio kiinnittyy enemmän kokonaisuuteen kuin yksittäisiin ratkaisuihin, elleivät ne ole jotenkin erikoisia tai huomiota herättäviä. Halusimme nähdä kulkureittivalintoja ja portituksia käytännössä. Hukassa olivat myös mitoitukset näillä reiteillä. Onneksi on olemassa tiloja, joille voi soittaa ja pyytää lupaa tulla kurkistelemaan mittanauhan kanssa. Avoimiin oviin verrattuna tällaisilla vierailuilla on myös se etu, että eläimet ovat olleet navetassa jo jonkin aikaa ja kokemuksia on ehditty keräämään. Siispä lämpimät kiitokset Tuomolle sekä Katille ja Markolle.


Mahdollisesti tällainen alue siemennettäville ja hoidettaville heti robotin jälkeen??


Hyviä, valoisia ideoita tuli myös tankkihuoneen jakoon.

 

Kesän toinen rehunteko aloitettiin heti, kun säät sallivat ja maanatai-ilta kuluikin rehusiilon peittämisessä. Paalattavaa jäi vielä melko paljon, koska siiloihin ei kaikki rehu mahtunut. Viljatkin odottelevat korjuutaan. Tuleentuminen on tapahtunut tänä kesänä aikaisin, osin kuivuuden nopeuttamana. Satonäkymissä ei juuri hurraamista ole viljan osalta, nurmet sen sijaan kasvoivat toiseen satoon yllättävän hyvin.


Routaeristeet saivat rauhassa odotella, kun rehunteko meni aikataulussa valutöiden edelle.


Myös betoniraudat saivat ruostua rauhassa.


Vasta sitten, kun siilo on peitossa voi valutyöt aloittaa.

Julkaistu 16.8.2011

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa