Syksy yllätti taas

Kesät tuntuvat kuluvan vuosi vuodelta nopeammin. Mahtaako johtua ikääntymisen tuomasta hidastumisesta tämä tunne? Syksy tuo omat haasteensa tullessaan. Yhdistettynä rakentamiseen nuo haasteet tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä. Sateet sekoittavat sopivasti suunnitelmia. Nytkin piti sopia lietteenajo ajoissa säiliön tyhjennystä varten urakoitsijan kanssa. Lieteputken asentaminen uudesta navetasta säiliöön kun ei onnistu ennen säiliön tyhjäämistä. Mutta mihin pahukselle liete ajetaan, kun kaura jököttää vielä pystyssä pellolla, jonne se liete piti ajaa? Sadekuurot ovat huuhtoneet sen verran tiuhaan Töysän kamaraa, että puinti on ollut yrittämistä ja ryhtymistä. Hermot menee!

Toihan se syksy ja koulujen alkaminen oman haasteensa työvoiman saatavuuteenkin. Kesäorjat painuivat opintielle eikä olekaan enää niin helppoa käskyttää, että menepäs, otapas ja tuopas. Onneksi työmaalla on menossa pienempiä kokonaisuuksia vaativat hommat. Viimeiset viikot ovatkin kuluneet asentaessa vesi- ja sähköjohtoja, lämpöeristyksiä, verkkoja ja tehdessä reikiä paikkoihin, joissa niitä ei ole. Halusin vasikkatilan ja lehmien tilan väliin ikkunan. Tietysti, naisethan haluavat aina kaikkein vaikeimmin siirrettävän huonekalunkin eri paikkaan, jossa se sattuu olemaan. Nyt piti betonielementtiseinään sahata melkoinen aukko. ”No problem”, kuului vastaus, ”Harri sahaa”. Kaikkea ei muista tai osaa tai huomaa ennakoida, siksi onkin hyvä olla olemassa esimerkiksi timanttiporaus, jolla saadaan reikiä sinne, mistä ne ovat unohtuneet.


Tähänkö?


Ei kun sahaamaan ikkuna-aukkoa


Nainen sai tahtonsa läpi, ja niin kuin yleensä: hyvältä näyttää!


Ei hätää, jos valusta unohtuu aitatolppia. Porari vaan paikalle ja tolppa voidaan valaa oikeaan paikkaan.

Tuleva maitohuone koki melkoisen muodonmuutoksen. Aluksi piti selvittää tankin vaatima tila, jotta voitiin sijoittaa lattiakaivot oikeisiin paikkoihin.


Mittaustauko

Nyt löysivät pihassa jo jonkin aikaa seisoneet styroxpakkauksetkin sijoituspaikkansa. Ainahan se tunne on mukava, kun saa jotain piiloon ja pois pihasta. Tuntuu ikään kuin olisi saanut jotain valmista aikaan.


Lämpöeristys paikalleen


Lattiaritilän pohjan valua


Maitohuone sai sitten vyön ja henkselit: lattiaa lämmittää sekä sähkö että vesi. Valinnan mukaan.


Lattian pinnan muotoilu on tärkeää oikeiden kaatojen saamiseksi.


Toivottavasti vedelle on selvät reitit kohti viemäriä.

Myös vasikkatila kävi läpi samat vaiheet kuin maitohuonekin. On mukavaa, kun saa valmista pintaa näkyviin. Tokihan betonipinta saa päälleen vielä pinnoitteen.


Vasikkatilaan tulevan ritilän pohjavalun valmistelua.


Ritilöiden pohjat valettuna


Lämpöeristeiden ja kourumuottien asennusta


Lopullinen lattia muotoiltuna kaatoineen.


Valumuottien poisto voi alkaa.

Lukittavien ruokintaetujen valinta toi omat ongelmansa ruokintapöydän eri vaiheiden valuun. Piti miettiä mihin ruokintaedut kiinnitetään, valuun vai puukaariin. Osa tolpista piti istuttaa valuun vaikka pääosin kiinnityspaikkana tulevat olemaan puukaaret ja valettu ruokintaeste.


Ruokintaesteen pohjan raudoitusta


Kekseliäisyyttä betonin siirtoputken käsittelyssä.


Paalujen maadoituksia ei saa hitsata syöpymisen vuoksi.


Valun ensimmäinen vaihe tehtynä.


Etuesteiden "betonilaudoitus" tehtiin vanerista sileän valupinnan aikaansaamiseksi.


Valmis etueste, tosin vielä pientä hiontaa vailla.

Eläintilaankin päästiin jo jotakin valmista tekemään. Makuuparsirivien päihin tulee eri vaihtoehtojen pohdinnan jälkeen seinämät valuharkoista. Ennen varsinaista parsien valua pitää vielä tasoittaa ja tiivistää hiekkakerrosta. Sitä on jo täryllä taputeltu ja paloautokin toi vettä tiivistystä varten. Olisi sitä tosin kyllä taivaaltakin tullut, mutta kun se pahuksen katto estää veden pääsyn sisätiloihin, onneksi.


Olokimullin viimeisiä hommia ennen luentojen alkua: hiekkaa ja lisää hiekkaa parsiin.


Tasausta ja tiivistystä.


Tähän voi jo kuvitella parsirivin.


Parsirivien päähän tulevat seinämät aluillaan.


Muoto tuo mieleen lentokenttien hangaarit.


Lentotoimintaa siellä hangaarissa jo harrastettiinkin. Sateella hyvä paikka pääskysten poikien harjoitella.


Syöksytorvien paikat on ainakin selvät.


Voisiko tämä olla tulkittavissa lupaukseksi paremmasta? Juniorin ottama kuva.

Tämä päivitys oli tuskan ja työn takana. Rakentaminen rupeaa tuntumaan ja vaatii veronsa. Samaan aikaan kun joutuu ponnistelemaan selvittääkseen navetassa kytevää soluongelmaa ja tuskailemaan nopeasti vaihtelevien säiden kanssa, niin turhalta tuntuvat hommat jää. Kommenttien puute on saanut uskomaan tämän blogin hiekka-aavikoksi, jolle kukaan ei eksy. Tänään, tai tarkasti ottaen eilen tullut kommentti antoi kuitenkin uutta potkua. Kiitos kommentoijalle!

Julkaistu 3.9.2011

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa