Thank God it's friday

Kummallisia nua miästen kiireet. Mitä enemmän saa aikaan, sitä enemmän tuloo kiire saara viälä enemmän aikaan. Näin kävi meillä ainaki menneellä viikolla. Rupes jo tuntumaan samalta, ku entisellä mettästäjällä, joka tuumas, notta tämän ja tuan linnun ku saan, niin enää kymmenen uupuu tusinasta. Ku hommat sujuu, niin silloonhan pitää takua kuumaa rautaa. No, tokiha rakennusmiähet siirsi lomaansa alakavaksi vasta heinäkuun lopus, notta saatii liätekuilut  ja teknisten tilojen ( sehä tarkoottaa samaa ku köökki ja huussi) väliseinäelementit pystyyn.


Rupiaa jo köökki ja huussi hahamottumaan, ku elementit o pystys.

Täytyy toreta, notta oman kunnan alueelta tulleet elementit pesi muualta tulleet elementit laarun suhteen 10 – 0.  Harmi vaan, notta täältä ei kyllä enää niitä saa. Nämäki piti kinnaamalla kinnata viälä tekemään. Ja minkälaisella piilillä ne tuatiin!


Obelix, Idefix ja Mimosa ja niitä hiidenkivihän tänneki tyämaalle tuatiin.

Elukoitten kans viikko oli taas kerran melekosen epäonninen. Antenni röhönäs aamulla parsis poikittain. Jouruttiin hinaamaan se pikkuse tyäläästi siältä ulos hiakalle kuntoutumaan, ku ei itte ylähä päässy. Nousuharjootukset raktorin avustuksella ei tuattanu tulosta, selekä oli kai liian huanos kunnos. Kyllon typerää lopettaa pari viikkua sitte toisen kerran poikinu lehemä. Kaks alakiovasikkaaki näki päivänvalon. Sanomatta o selevää, notta sonniahan ne molemmat oli. Toinen putkahti viälä etuaijjas laitumelle. Enää niitei oo ku yks elos, ku toinen lähti samaan Honkajoen kuarmaan lehemän kans. Kampurat etukintut ei ruvennu oikenemaan lastootuksesta hualimatta. Ei viittiny kattella niin kauaa, notta se olis vuahisensa rikki hinkannu kävellessään. Kyllolis tullu johonki kyselyyn, johona olis kysytty, notta ”tunnekko koskaa tekeväs turhaa tyätä” melekosen äkkiä painava vastaus. Vaan ku ei kysytty. Mutta se elos oleva laitumelle syntyny vasikka onki sitte melekosen komia poika, oikeen pitokampes. Vaikka piti seki letkuttaa ensimmäisellä juattokerralla, sen verran vänkyrä seki oli.


Retikka katto asiakseen omia Aprilialta sonnimötkäleen vanhemman oikeurella. Ja meinas viälä panna mullekki hanttiin, ku haettiin vasikka pois laitumelta.

Yhyren palapelin kokuaminenki sitte loppu, ku saatiin ne liätekuilut pystyyn. Yks elementti jäi yli. Vähä jouruttiin saumoja välis leventämään, notta saatiin palat sopimaan mittoihin. Olihan niistä elementeistä melekeen 60 rosenttia oikian mittaasia. Loput oliki sitte mitä sattuu, muttei ainakaan piirustusten mukaasia. Makuuparsiin piti kiiruun kaupalla saara taas hiakkaa täytteeksi.


Liätekuilujen asennusta

Palakit paikallaan, täryytes uupuu


Pohojavalua orotellaan


Oikian kokooset koneet joka paikkaan. Isoveli ja pikkuveli kuarmaajilla samalla kasalla. Sanomattaki o selevää kumpi o kumpi.

Viikon lopus sai luajaansa kiittää, notta oli perjantai. Tämä meinas mennä aivan toholoksi hommaksi, mutta ny se vissiin vähä helepottaa pariksi viikoksi. Torstaina tuloo kattomiähet. Pari kuarmaa tuli jo kattovärkkiä markille, viälä kuus kuarmaa uupuu. Kyllä sitä hommaa kumminki pärkyää tyämaalla. Ja pitäs vissiin se rehuki teherä johonaki välis.


Navetasta jo pällistellään kärsimättöminä, notta jokos pian pääsis muuttamaan.

 

Julkaistu 31.7.2013

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa