Tuholaistarkkailu on tärkeä osa avomaavihannesten kasvinsuojelua

Tulevaisuudessa vihanneksia uhkaavat olemassa olevien tuholaisten lisäksi mahdolliset uudet tuholaiset.

Viime kasvukaudet ovat olleet erittäin haastavia avomaavihannesten tuotannossa tuholaisten osalta. Kaalilla suurta tuhoa ovat aiheuttaneet etenkin kaalikoi, kirpat ja kaalikärpänen. Porkkanan tuholaisista porkkanakemppi on ollut haastavin ja myös porkkanakärpänen on vioittanut kasvustoja. Tuholaispaine on vaihdellut suuresti eri alueilla. Alueet, joissa viljelyä on harjoitettu kauan, on tuholaisten esiintyvyys suurin. Viljely uusilla peltolohkoilla ja jopa kokonaan uusilla alueilla ovat pienentäneet tuholaispainetta merkittävästi. Viljelykierto on tärkeässä roolissa nykypäivän vihannestuotannossa jo pelkästään tuholaistorjunnan kannalta.

Tuholaistarkkailu on tärkeä osa kasvinsuojelun onnistumista. Nykyiset IPM:n (Integrated Pest Management) yleiset periaatteet, kuten mm. tarkkailu, torjunta kynnysarvojen perusteella ja torjunta-aineiden käyttö todettuun tarpeeseen ovat tärkeitä torjunta-ainevalikoiman supistuessa. Kun torjunta-ainevalikoima pienenee, resistenssiriski kasvaa suuresti. Pienellä torjunta-ainevalikoimalla ei saada tarpeeksi suurta vaihtelua eri tehoryhmien välillä. On entistä tärkeämpää suorittaa torjunta todettuun tarpeeseen: havainnoimalla tuholaisten määrää vihanneslohkoilla esimerkiksi kelta-ansoilla ja suorittamalla kasvinsuojelutoimenpiteet kynnysarvojen ylittyessä. Näin edesautetaan kasvinsuojeluaineiden toimivuus myöhempinäkin kasvukausina ja minimoidaan resistenssiriski.

Joillain alueilla on otettu käyttöön kemiallisen kasvinsuojelun lisäksi muita menetelmiä. Esimerkiksi porkkananviljelyssä ovat yleistyneet lantun viljelyssä yleisesti käytössä olevat tuholaisverkot. Verkoilla saadaan tuholaiset pidettyä kasvuston ulkopuolella ja näin ollen ne eivät pääse vioittamaan kasvustoa. Rikkakasvien kemiallinen torjunta verkkojen läpi on edelleen mahdollista. Kaalinviljelyssä verkkojen käyttö on vielä vähäisempää, mutta niiden käyttö etenkin kaalikoin torjunnassa tullee lisääntymään, mikäli torjunta-ainevalikoima pienenee entisestään.

 

Perinteisten tuholaistarkkailumenetelmien rinnalla tullaan jatkossa testaamaan myös uusia Euroopassa käytössä olevia menetelmiä. Aikuisia kaalikärpäsiä on perinteisesti tarkkailtu keltaisten liima-ansojen avulla ja lisäksi laskettu kaalikärpästen munien lukumäärää tarkkailussa olevien kaalien juurten ympärillä olevasta hiekasta. Menetelmä on ollut työläs: kaalikärpästen tunnistaminen liima-ansoista on tarvinnut mikroskoopin ja ”hiekkojen peseminen” munalukumäärän selvittämiseksi on vienyt aikaa. Euroopassa on käytössä kaalikärpäsaikuisten tarkkailuun erilliset feromoniansat. Feromoniansat takaavat sen, että ansoihin jäävät ainoastaan kaalikärpäset. Tällöin ei tarvita enää mikroskopointi- työvaihetta ja yksilöiden lukumäärä on suoraan laskettavissa ansoista. Myös kaalikärpäsen munien laskentaan on olemassa erilaisia ”munintakauluksia”, jotka asetetaan kaalintaimen varren ympärille, lähelle maanrajaa. Näistä ”munintakauluksista” munien lukumäärän laskenta käy nopeasti.

Tulevaisuudessa vihanneksia uhkaavat olemassa olevien tuholaisten lisäksi mahdolliset uudet tuholaiset. Näiden uusien tuholaisten tuloon tulee varautua hyvissä ajoin ja ottaa käyttöön niiden seuraamiseen käytettäviä menetelmiä. Muutaman viime vuoden aikana Suomessa on tehty yksittäisiä havaintoja Euroopassa kaalikasveja (ja muita ristikukkaisia kasveja) uhkaavasta tuholaisesta, lanttusääskestä (swede midge, Contarinia nasturtii). Lanttusääsken lisäksi uusia tuholaisia ovat erilaiset lehtimiinaajat, joista etenkin porkkanalla on tehty havaintoja menneen kasvukauden aikana.

Kirjoittaja on Michaela Kontu, puutarha- ja erikoiskasvituotannon asiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

Muualla blogeissa