EAT Suomi - Euroopan luomuneuvojat tapasivat Suomessa

19 luomuneuvojaa kuudesta eri maasta tapasivat Suomessa kesäkuun puolivälissä vuonna 2013. Mukana oli myös kolme suomalaista tutkijaa. Ensimmäisenä päivänä vierailimme kahdella luomutilalla ja toisena päivänä keskustelimme, kuinka eri maissa luomukotieläinten ruokinta voitaisiin toteuttaa ilman soijapohjaisia rehuja, sillä muualla Euroopassa se on tärkeä aihe tällä hetkellä.

Kansainvälistä tiedonvaihtoa projektin avulla

Vuonna 2012 perustettiin verkosto eurooppalaisten luomuneuvojien kesken. Tavoitteena on vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja oppia toisiltamme. Ensisijaisena keskustelu- ja kehittämisaiheena tapaamisissa on kotovaraisen valkuaisen hyödyntäminen luomukotieläinten ruokinnassa. Tapaamisiin osallistuu siis sekä kasvintuotannon että kotieläintuotannon neuvojia ja myös tutkijoita. Uusimmat tutkimustukokset ja käytännön kokemukset eri maista luovat keskusteluiden pohjan.

Suomen tapaaminen oli jo kolmas ja mukana oli neuvojia Sveitsistä, Saksasta, Ruotsista, Tanskasta ja Iso-Britanniasta. Tällä kertaa keskityimme märehtijöiden valkuaisruokintaan ja erityismielenkiinnon kohteena oli etsiä soijalle vaihtoehtoja. Aiemmat tapaamiset ovat olleet Ruotsissa ja Saksassa ja silloin on keskitytty enemmän valkuaiskasvien viljelypuoleen. Suomalaisille neuvojille ja tutkijoille nämä tapaamiset ovat osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa hanketta, jossa kehitetään luomututkimuksen ja -neuvonnan välistä yhteistyötä (kehitetään).

Suomalaiset luomutilat herättivät kiinnostusta

Vierailimme tapaamisen aluksi kahdella luomutilalla Uudellamaalla. Peltomäen tilalla on 70 lehmää, jotka tuottavat luomumaitoa ja navetassa on robottilypsy. Tilalla on myös tehokas ja toimiva rehuntuotantoyhteistyö ympärillä olevien luomukasvinviljelytilojen kanssa. Peltomäki maksaa tiloille nurmisiemenet ja korjaa sadot itse, jolloin itse säilörehusta ei tarvitse tiloille enää maksaa. Nurmissa on mukana sekä puna- että alsikeapilaa, koska alsikeapila kestää paremmin kosteilla pelloilla. Karjan ruokinta perustuu hyvälaatuiseen säilörehuun, jossa myös ruokinnalliset arvot ovat kohdallaan. Väkirehuna käytetään vilja-härkäpapuseosta ja joskus hiukan rypsiä.

Toisessa vierailukohteessa Anttilan luomukasvinviljelytilalla viljellään härkäpapua ja viljoja sekä viherlannoitusnurmia, joista kerätään säilörehusato kerran vuodessa. Tänä vuonna härkäpapu oli kylvetty raiviopellolle, jossa se ei tuntunut kovin hyvin viihtyvän. Pelto oli lannoitettu liha-luujauholla, mutta siementä ei oltu ympätty, mikä ainakin osittain saattoi selittää kasvuston heikkoutta. Viljelijä panostaa myös hyviin ja tehokkaisiin koneisiin, sillä viljelyssä on 350 hehtaaria peltoa.

Soija yliarvostettu valkuaisrehuna?

Ruotsalainen Niels Andresen näytti laskelmia, joiden mukaan soijan ruokinnallinen arvo on yliarvostettua. Sen aminohappokoostumus ei ole optimaalinen maidontuotannon kannalta. Maitotuotokset soijarehulla eivät ole niin suuria, kuin teoreettinen maksimi olisi ja valkuaisesta vain 10 % hyödynnetään maidon tuottoon ja loput menevät lantaan tai ureana maitoon.  Ruokkimalla lehmät ilman soijaa, saavutetaan 90 % siitä maitomäärästä, mitä soijaruokinnalla.

Iso-Britanniassa ei soijan määrän sääteleminen sinänsä ole tavoitteena, vaan tutkimusta ja kehittämistoimintaa tehdään koko valkuaisruokinnan vähentämiseksi. William Waterfieldin mukaan siellä kokeillaan niinkin alhaista soijan määrää kuin 2 % koko dieetistä. On myös viljelijöitä, jotka eivät käytä valkuaisrehuja lainkaan.

Thorsten Haasen mukaan Saksassa pyritään vähentämään tuontivalkuaisen määrää lisäämällä eläinten rehun käytön tehokkuutta. Lisäksi tuontirapsin määrää pyritään vähentämään ja sitä korvattaisiin kotimaisen herneen ja härkäpavun viljelyn lisäämisellä.

Hyvä säilörehu ja tuottava laidun ruokinnan perusta

Niels Andreseninkin laskelmien mukaan kannattaa panostaa  karkearehun ruokinnallisten arvojen (sulavuus, valkuainen, kuidut) parantamiseen ostovalkuaisen sijaan. Margaretha Dahlberg Ruotsista esitti tuloksia säilörehun laatunäytteistä, jotka oli kerätty tiloilta. Näissä säilörehun laatu vaihteli erittäin paljon. Erityisesti hän kiinnitti huomiota siihen, että vaikka rehun raakavalkuaispitoisuus olisi eri rehuissa samansuuruinen, on valkuaisen koostumus niissä helposti hyvin erilainen.  Niinpä hänen mukaansa pitäisi säilörehujen valkuaisanalyysejä tulkita tarkemmin ja sitä kautta pyrkiä entistä laadukkaampaan säilörehun tuotantoon.

Sveitsissä on kehitetty laidunnurmen kasvuastemääritysjärjestelmä, jota hyödynnettäessä laiduntaminen saadaan tehokkaammaksi ja lehmät päästetään kullekin laidunlohkolle silloin, kun se on kasvuasteeltaan ruokinnallisesti tuottavinta. Robert Obristin mukaan näin päästään sellaiseen ruokintaan, että lisävalkuaista ei lehmille tarvitse antaa ja ne lypsävät 28 kilogrammaa maitoa päivässä.

Paahdettu härkäpapu ja lupiini lehmien ruokinnassa

Tanskassa tutkitaan tällä hetkellä härkäpavun ja lupiinin siementen paahtamisen vaikutusta niiden valkuaisen hajoavuuteen ja sitä kautta maidontuotantoon.  Kristine Jorgensen esitteli tuloksia tiloilla toteutetusta kahdesta ruokintakokeesta, joiden perusteella härkäpavun siemenen paahtaminen lisää maitotuotoksia paahtamattomaan verrattuna, mutta korkeatuottoisissa karjoissa lisäystä on vaikeampi saavuttaa. Irene Fisker testasi sinilupiinin siemenen paahtamista ja tulokset osoittavat, että lehmät söivät paahdettua lupiinia mielellään ja myös maitotuotokset olivat suurempia.

Kirjoittaja Arja Nykänen, luomuasiantuntija, ProAgria Etelä-Savo

Jaa

Hanketoimijat

  • Sähköinen kasvinsuojelututkinto nyt verkossa
    Maksa verkossa, suorita sähköisesti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen todistus heti sähköpostiisi
  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.